Seuraavat alakappaleet koskevat Linuxia lähinnä PC-laitemaailmassa.
Linuxissa toimivat sekä IDE- että SCSI-liitäntäiset kovalevyt. Ainoana vaatimuksena IDE-levyjen kanssa on se, että koneesi BIOS osaa käyttää koneeseesi asennettuja levyjä ja että ytimessäsi on tuki IDE-asemille. SCSI-levyjä käytettäessä tarvitset myös käyttämäsi (tuetun) SCSI-ohjaimen ajurit ytimeen.
IDE-liitäntäiset asemat (kiintolevyt ja CD-ROM-asemat) näkyvät järjestelmässäsi erikoisina laitetiedostoina [1] /dev/hd?, missä ?-merkki voi olla esimerkiksi a tai d. Kirjaimet määräytyvät siten, että ensimmäisen IDE-väylän (IDE0) ensimmäinen laite (eli master) on laite /dev/hda ja toinen laite (eli slave) on /dev/hdb. Tästä loogisesti jatkamalla saadaan toisen IDE-väylän (IDE1) ensimmäisen (master) laitteen "tunnisteeksi" /dev/hdc ja niin edelleen.
Jokaisella kiintolevyllä voi olla useita partitioita eli levyosioita. Partitiot - eli DOSsista tutut C: ja muut asemat - näkyvät Linuxissa myös laitetiedostoina siten, että aseman laitetiedoston perään lisätään partition numero, joka on välillä 1-63. Näistä neljää ensimmäistä numeroa käytetään primääristen partitioden merkitsemiseen ja muut ovat loogisia partitioita. Näitä laitetiedostoja (esim. /dev/hda2) ei kuitenkaan voida käyttää suoraan tiedostojen käyttämiseen laitetiedostojen erityisominaisuuksista johtuen, vaan kyseiset laitteet pitää liittää (engl. mount) osaksi Linuxin monimutkaista tiedostojärjestelmää ennen varsinaista käyttöä.
Microsoftin tuotteiden kanssa käytetään yleensä kahta primääristä partitiota (C: asema + "laajennettu osio") ja muutamaa loogista partitiota (D:,E:,...), jotka jaetaan "laajennetusta osiosta". Ohessa esimerkki erään kiintolevyn partitionnista. Levyn kapasiteetti on noin 3 Gigatavua ja partitiointi on selvitetty Linuxin fdisk ohjelman avulla:
# fdisk /dev/hda Command (m for help): p Disk /dev/hda: 128 heads, 63 sectors, 767 cylinders Units = cylinders of 8064 * 512 bytes Device Boot Start End Blocks Id System /dev/hda1 1 254 1024096+ b Win95 FAT32 /dev/hda2 255 518 1064448 5 Extended /dev/hda3 * 519 767 1003968 83 Linux native /dev/hda5 255 508 1024096+ b Win95 FAT32 /dev/hda6 509 518 40288+ 82 Linux swap |
Kyseisen taulukon avulla voidaan päätellä seuraavaa:
Tarkistelun kohteena on IDE0-väylän ensimmäinen laite /dev/hda
Levyllä on kaikenkaikkiaan 5 erillistä osiota, joista kolme (1-3) ovat primääripartitioita ja loput kaksi (5 ja 6) ovat loogisia asemia.
Kaksi asemaa on varattu Windowsin käyttöön (1 ja 5), kaksi asemaa Linuxille (3 ja 6) ja osio 2 on "laajennettu osio", jolle loogiset asemat on luotu. Tarkista vaikkapa partitioiden alku- ja loppusektorien mukaan...
/dev/hda1 = Windowsin C: asema (n. 1GB)
/dev/hda5 = Windowsin D: asema (n. 1GB)
/dev/hda3 = Linuxin pääpartitio, jolta kone bootataan (n. 970MB)
/dev/hda6 = Linuxin swap partitio (n. 40 MB)
SCSI-liitäntäisiä asemia vastaavat laitetiedostot löytyvät myös /dev/ -hakemistosta pienillä eroavaisuuksilla. Kiintolevyt löytyvät nimillä /dev/sd? (esim. /dev/sda ja vastaavasti aseman partitiot nimellää /dev/sda?). Poikkeuksena IDE-väyläisiin CD-ROM asemiin - jotka löytyivät samoilla säännöillä kuin IDE-väyläiset kiintolevyt - SCSI-liitäntäiset CD-ROM asemat löytyvät eri laitetiedostoina /dev/scd? (esim. /dev/scd0).
Lisäksi ytimessä on tuki yleiselle SCSI-ajurille (SCSI generic support) jonka avulla SCSI-väylän laitteita voidaan käsitellä dynaamisesti laitetiedostojen /dev/sg? avulla. Lisäksi tämä tuki mahdollistaa skannereiden, tallentavien CD-asemien ja muiden hieman erikoisempien SCSI-laitteiden käyttämisen Linux-ympäristössä.
[1] |
laitetiedostot (eli /dev/ hakemiston tiedostot) ovat Linuxin (ja muiden UNIX-varianttien) ominaisuus, joiden toiminnallisuuden selittäminen vaatisi tarkempaa perehtymistä Linuxin virtuaaliseen tiedostojärjestelmään ja ytimen saloihin. Tähän tarkoitukseen on olemassa kuitenkin omat dokumenttinsa ja koska asiasta ei tarvitse käytön kannalta tietää aivan kaikkea, niin sen selittäminen on jätetty tämän FAQ:n ulkopuolelle. |